PINTAA SYVEMMÄLLE

Tulevien varhaiskasvatuksen ja luokanopettajien kanssa sukelsimme identiteettien ja arvojen ja niiden pohjalta herkästi hersyvien konfliktien, polarisaation ja radikalisoitumisen teemoihin kurssilla ”Moninainen koulumaailma ja opettajan interkulttuurinen kompetenssi”. Polttopisteessä oli pohdinta siitä, kuinka rakentaa siltoja ja yhteyksiä ihmisten välille erilleen repeytymisen sijaan.

Moninaisuudesta puhuttaessa ensimmäisenä nousevat tyypillisesti mieleen uskonto, ihonväri, seksuaalisuus, sukupuoli tai syntyperä. Jäsennämme sosiaalista ympäristöämme tällaisten pintapuolisen identiteettien kautta ja ajattelemme virheellisesti, että niiden kautta hahmottuu myös jotain siitä, miten muut ihmiset katsovat maailmaa. Useat väärinymmärrykset ja konfliktit saavatkin alkunsa siitä, että oletamme asioita toisistamme katsomatta ja kuuntelematta tarkemmin.

Pintapuoliset identiteetit vaikuttavat toki moniin kokemuksiimme, esimerkiksi etuoikeuksien, mahdollisuuksien, ulossulkemisen ja syrjinnän kokemusten kautta. Siten ne muovaavat myös tulkintapositiotamme, eli näkökulmaa, josta tarkastelemme tapahtumia ja ilmiöitä. Pintapuolisen moninaisuuden alla on kuitenkin valtava määrä syvän tason moninaisuutta, joka usein jää piiloon, mutta joka on lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja identiteetin rakentumisen sekä demokratian toimivuuden kannalta paljon merkityksellisempää.

Se moninaisuus, johon meidän täytyy kiinnittää enemmän huomiota ja josta meidän täytyy alkaa puhua, löytyy pinnan alta, kategorioiden ja stereotypioiden takaa.

Syvän tason moninaisuus löytyy samankaltaisuuksista ja eroavaisuuksista arvojemme, uskomustemme, asenteidemme, ennakkoluulojemme, kuulumisentunteemme ja kokemustemme välillä. Nämä asiat vaikuttavat paljon pintapuolisia identiteettejä voimakkaammin siihen, kuinka eri aiheista, esimerkiksi moninaisuudesta, keskustellaan, kuinka siihen suhtaudutaan ja kuinka siihen liittyviä asioita kehitetään. Tätä moninaisuutta emme kuitenkaan voi nähdä paljain silmin, vaan se tulee esiin tunnereaktioidemme, sanojemme, käytöksemme ja valintojemme kautta. Todellinen, syvällinen moninaisuus löytyy mielemme sisältä.

Pintapuoliseen moninaisuuteen keskittyminen on usein ongelmakeskeistä ja ihmisten välisiä eroja korostavaa. Se etäännyttää meitä toisistamme. Mutta syvän tason moninaisuutta tarkastelemalla pääsemme käymään lasten ja nuorten ja heidän vanhempiensa kanssa dialogia vaikeistakin aiheista pintapuolisten kategorioiden takana, kenenkään identiteettiä loukkaamatta. On eri asia keskustella esimerkiksi kiusaamisesta omakohtaisten kokemusten kautta kuin tietyn identiteetin edustajana. Omista näkökulmista ja kokemuksista kertominen asettaa myös kuuntelijat toisenlaiseen, tietyllä tavalla tasavertaisempaan asemaan ja avaa tietä myötätunnolle ja jaetun ihmisyyden kokemiselle. Sillä vaikka kokemuksemme asiasta olisi erilainen, meillä on ihmeellinen kyky samaistua toisen ihmisen tunteisiin. Silloin pystymme tuntemaan yhteyttä toisiimme näkemyseroistamme huolimatta. Yhteenkuuluvuudentunne ei vaadi sitä, että olisimme asioista samaa mieltä.

Yhteisöllisyyttä ja demokratian toimivuutta ajatellen syvän tason moninaisuuteen keskittyminen auttaa meitä häivyttämään mustavalkoisia ja perinteisiä vastakkainasetteluja ”meidän” ja ”muiden” välillä. Henkilökohtaisista arvoista, asenteista, kuulumisentunteesta ja kokemuksista keskustelu mahdollistaa yhteisen pohdinnan siitä, kuinka elää rinnakkain hyvää elämää pintapuolisten identiteettiemme eroista huolimatta. Syvän tason moninaisuuden tunnistaminen onkin 20-luvun monikulttuurisuuskasvatuksen vahvaa ydintä.

Kurssin käyneen opeopiskelijan Jennan sanoihin päättäen toivotan teille kanssakulkijoilleni rohkeutta ja lujaa tahtoa rakentaa siltoja toistemme välille, erityisesti sinne, missä kuilu saattaa ensisilmäykseltä näyttäytyä leveänä ja ylitsepääsemättömänä.

”Moninaisuus yhdistää meitä, sillä se koskee meitä jokaista. Yhdistäviä tekijöitä toistemme välillä löytämällä voimme lasten kanssa kasvatuskonteksteissa harjoittaa empatiaa ja ymmärrystä toisiamme kohtaan. Juuri tätä tarvitsemme vastakkainasettelua ja ihmisten välisiä eroja korostavan maailmankuvan luomisen sijaan.”

Kirjoittaja
Saija Benjamin
Tutkijatohtori
Helsingin yliopiston Kasvatustieteellinen tiedekunta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s