Katsomuskasvatus huomaa ainutlaatuisen lapsen

Niina Putkonen

”Hyvää huomenta! Sabah al khair! God morgon! Günaydın! Subax wanaagsan! Sobh bekheir! Good morning!”, sanon luokkaan juuri tulleille, vielä vähän unisen näköisille lapsille. On koulupäivän ensimmäinen oppitunti.

Perusopetuksen puolella opettajana toimiessani minulla oli ilo ja etuoikeus tavata monen monta taitavaa ja osaavaa lasta ja nuorta. Omilla vahvuuksillaan, tiedoillaan, taidoillaan ja kysymyksillään he loivat oppitunneille oppimisen ilmapiiriä, jossa myös opettaja sai osallistua yhteiseen ihmettelyyn ja oppimiseen. Nämäkin hyvän huomenen toivotukset olivat lasten minulle ja luokkatovereilleen opettamia tervehdyksiä omilla kotikielillään sekä muilla heille tutuilla kielillä.

Tervehdykset paitsi tekivät näkyväksi lasten monenlaisen osaamisen ja kielitaidon myös kertoivat kotien kielellisestä rikkaudesta. Samalla ne sanoittivat monikielisyyden myönteistä roolia opetuksessa: kaikkien kotikielet (murteineen!) saavat kuulua ja ne ovat tärkeä osa oppimista ja yhdessäoloa.

Lapsen ainutlaatuisuus on kasvatuksen sydämessä

Vuorovaikutus ympäröivän yhteisön kanssa vaikuttaa lapsen käsitykseen omasta itsestä. Koti ja päiväkoti lapsen kasvuympäristöinä ovat peilipintaa sille, miten lapsi näkee itsensä osana yhteisöä ja määrittelee itsensä suhteessa muihin. Tulenko nähdyksi ja kuulluksi omana itsenäni? Voinko rauhassa ja turvallisesti kasvaa ja kehittyä juuri sellaisena ja sellaiseksi kuin olen?

Jokaisen lapsen ainutlaatuisuus ja arvokkuus ovat kirjattuina Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) ja Esiopetussuunnitelman perusteiden (2014) arvopohjaan. Ne ovat arvoja, jotka ohjaavat kasvatustyötä ja pedagogista toimintaa.

Eri kielten tavoin erilaiset katsomukset ja kulttuurit ovat läsnä päiväkodin arjessa siinä varhaiskasvatusyhteisössä, jonka lapset ja aikuiset yhdessä muodostavat.

Uskonnot ja muut katsomukset, kulttuurit ja kielet ovat läsnä päiväkodin arkisissa kohtaamisissa, mutta liittyvät myös laajempiin kasvatuksellisiin tavoitteisiin. Varhaiskasvatuslain (2018, § 3) mukaan varhaiskasvatuksen tavoitteena on antaa lapsille ”valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa”.

Varhaiskasvatus lapsen katsomuksellisen ajattelun kasvupaikkana

Jokainen lapsi on ainutlaatuinen myös katsomuksellisena ajattelijana. Samalla kun kotien perinteet ja arvopohja kulkevat mukana lasten elämässä, rakentuu lapsen oma katsomuksellinen ajattelu. Se on kasvua!

Lapset kasvavat moniarvoisessa yhteiskunnassa ja maailmassa, jossa paikallinen ja globaali lomittuvat ja monenlaiset ympäristöt, myös verkkoympäristöt, tarjoavat aineksia oman katsomuksen, arvojen ja merkitysten määrittelyyn.

Professori Arniika Kuusisto (2021, 49) kirjoittaa, että varhaiskasvatus voi toimia ”identiteettiturvallisena välitilana” kodin ja yhteiskunnan välillä. Se on silloin kasvuympäristö, jossa lapsen kodin kulttuuri- ja katsomustaustaan suhtaudutaan arvostavasti, ja jossa lapsi voi omana itsenään kertoa, kysyä ja ihmetellä luottaen siihen, että hänen ajatuksiaan arvostetaan.

Varhaiskasvatuksessa katsomuskasvatus käsitetään osana laaja-alaista osaamista, joka tukee lapsen kulttuuriseen osaamiseen, vuorovaikutukseen ja ilmaisuun sekä ajatteluun ja oppimiseen liittyvää osaamista. Katsomuskasvatus merkitsee mahdollisuutta pysähtyä lapsiryhmässä ajankohtaisten katsomuksellisten pohdintojen äärelle ja tukea lasten arjen dialogitaitojen ja kriittisen ajattelun taitojen kehittymistä. Katsomuskasvatus voi siten vahvistaa moninaisessa maailmassa tarpeellisia taitoja ja osaamista.

Kasvatus rakentaa hyvää huomenta jo tänään

Syyskuun toisella viikolla tänä vuonna vietettiin Vasuista vauhtia varhaiskasvatukseen -teemaviikkoa. Opetushallituksen organisoiman tapahtuman teemana oli ’Lapsen hyvä päivä varhaiskasvatuksessa’.

Vuoden 2020 Lapsibarometri puolestaan selvitti kuusivuotiaiden lasten näkemyksiä siitä, mistä hyvä elämä muodostuu, ja kuinka nämä asiat toteutuvat heidän elämässään. Tutkimustulosten valossa kuusivuotiaiden hyvä elämä rakentuu arjen asioista: hyvään elämään kuuluvat muun muassa koti, leikki ja ruoka sekä myönteisesti huomatuksi tuleminen.

Hyvän elämän kysymykset liittyvät läheisesti paitsi hyvinvointiin myös arvoihin. Suunnitelmallinen, läsnä oleva ja osallisuutta tukeva katsomuskasvatus mahdollistaa lasten arjessa tilan lasten omien hyvän elämän ja arvojen pohdinnoille.
Hyvää huomenta rakennetaan jo tänään tukemalla jokaisen lapsen kokonaisvaltaista kasvua omaksi itsekseen. Lapsen hyvä elämä on lapsen näköinen elämä, jossa jokainen lapsi voi yhdessä aikuisten kanssa määritellä sitä, mikä on hyvää ja luottaa siihen, että hyvä toteutuu. Katsomuskasvatus huomaa myönteisesti lapsen katsomuksen ja kohtaa hänet ainutlaatuisena katsomuksellisena ajattelijana.

Kirjoituksessa on tekstissä olevien linkkien lisäksi viitattu Arniika Kuusiston (2021) artikkeliin Lapsen katsomuksellisen ajattelun rakentuminen moniuskontoisessa, sekulaarissa kasvuympäristössä. Teoksessa Poulter, Saila, Ubani, Martin, Laine, Marja & Kallioniemi, Arto (toim.). Lapsenkokoinen katsomuskasvatus. Helsinki: Lasten Keskus.

P.S. Dialogin aakkoset on pedagoginen materiaali dialogitaitojen vahvistamiseen kaikenikäisille. Materiaali sopii soveltaen mainiosti myös varhaiskasvatukseen ja esiopetukseen.

Niina Putkonen
väitöskirjatutkija, Helsingin yliopisto
niina.putkonen(at)helsinki.fi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s