Lapsi, media ja katsomukset

Media on läsnä lasten elämässä monella eri tavalla. Pienet lapset kuluttavat median välityksellä erityisesti heille suunnattua kulttuuria kuten lastenkirjoja, -lehtiä, -ohjelmia ja -elokuvia sekä lapsille tarkoitettuja pelejä. Hieman isommat pujahtavat sosiaalisen median maailmaan alkaessaan käyttää itsenäisesti älypuhelimia. Myös aikuisille suunnatut mediasisällöt tulevat lasten tietoisuuteen silloin, kun ne herättävät suuria tunteita, esimerkiksi uutiset onnettomuuksista, terrori-iskuista tai mahdollisesti muista perhekohtaisesti tärkeistä asioista. Lisäksi perheissä saatetaan seurata yhdessä lasten kanssa vaikkapa kaikille sopivia televisio-ohjelmia, kuten visailuja, kilpailuja ja dokumentteja.

Kaikissa yllä mainituissa mediasisällöissä voi olla viittauksia erilaisiin katsomuksiin, ja siksi mediakasvatus ja katsomuskasvatus liittyvätkin monilta osin yhteen. Tiivistäisin mediakasvatuksen mahdollisuudet katsomuskasvatuksessa kolmeen osa-alueeseen: hyödynnä – luo – käsittele. 

Hyödynnä

Lasten kuluttamat mediasisällöt ovat osa sitä pohjaa, jolle he rakentavat uutta tietoa. Tätä pohjaa ammattilaiset ovatkin tottuneet hyödyntämään. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että kaikki lapset eivät kuluta samoja mediasisältöjä, ja tällä voi olla katsomuksellisia ulottuvuuksia. Siinä, missä lastenkulttuurin keijut, velhot, loitsut ja yliluonnolliset ominaisuudet muodostuvat toisille lapsille jonkinlaiseksi uskon kohteeksi, niihin toisissa perheissä suhtaudutaan pahoina henkinä tai torjuttavana taikauskona. Toisaalta monissa perheissä uskomuksiin liittyvät mediasisällöt rajoittuvat juurin näihin sadun- ja taianomaisiin lastenkirjoihin ja -ohjelmiin, mutta joissain perheissä käytetään uskonnollisia lastenkirjoja, -musiikkia ja -videoita uskontokasvatuksen tukena. Lapsilla voi siis olla hyvin erilaisia ennakkokäsityksiä asioista. Toisaalta he voivat tarvita ohjausta ymmärtää, mikä liittyy uskontoon, esimerkiksi Lionel Messin ristinmerkki tai Mohamed Salahin kumarrus maalin jälkeen. Näin lisätään symbolista lukutaitoa.

Medialla on monia keinoja viedä viestinsä perille hyvin tehokkaasti. Audiovisuaalisuus, kerronnallisuus, tunteet, toisto ja kärjistykset vakuuttavat niin lapsen kuin aikuisenkin. Toisaalta lapsi tulkitsee mediaa niillä välineillä, joita hänellä on käytössään. Siksi se, mitä hän kertoo jostain mediasisällöstä, on hänen tulkintansa tai kokemuksensa siitä. Tämä on hyvä pitää mielessä silloin, kun ei ole mahdollista tutustua kaikkeen siihen mediakulttuuriin, jota lapset kertovat seuraavansa.

Luo

Mediasisältöjen kuten valokuvien, videoiden tai kollaasien tekeminen voi olla myös katsomuskasvatuksen menetelmä. Kun jotain asiaa on käsitelty ryhmän kanssa ja kenties havaittu erilaisia käsityksiä, aihepiiristä voidaan tehdä kuvallisia tai äänellisiä esityksiä. Niiden julkaisua ja kommentoinnille avaamista voidaan myös miettiä yhdessä – onhan sitä jo seinälle vanhempien nähtäväksi ripustaminen. Miettiessään, miten katsomuksellisia asioita voi esittää kunnioittavasti, lapset kehittävät vuorovaikutustaitojaan. 

Isommille lapsille, joilla katsomuksiakin käsittelevät meemit voivat levitä WhatsApp-ryhmissä tai jotka voivat törmätä katsomuksia käsitteleviin sisältöihin videopalveluissa, mediavuorovaikutustaidot ovat erityisen tärkeitä. Luominen, asettuminen sisällön tuottajan asemaan, on tässäkin tärkeä keino. Sosiaalisen median erityispiirre on luoda ja levittää materiaalia, joka kärjistää ja yksinkertaistaa, usein ihmisryhmien ominaisuuksia ja mielipiteitä. Muunkinlaista sisältöä on runsaasti, mutta tällainen polarisoiva eli vastakkainasetteluja luova sisältö saa usein paljon tykkäyksiä ja jakoja – ja sosiaalisen median algoritmit tekevät tykätyistä ja jaetuista sisällöistä entistä näkyvämpiä. Ihmismieli on myös melko altis me vastaan muut -ajattelulle, ja siksi sitä vastaan tarvitaan kasvatusta. Kulttuuri- ja uskontofoorumi Fokus on laatimassa materiaalia katsomuksiin liittyvän polarisoivan median käsittelyyn nuorten kanssa.

Pienemmille lapsille oman median tekeminen on valmistautumista sosiaalisen median maailmaan. Toisaalta on hyvä tiedostaa, että aikuisia ja isompia lapsia kuohuttavat meemit tai omaa katsomusta loukkaavat mediasisällöt voivat tulla pienempienkin lasten tietoisuuteen.

Käsittele

Kasvattajille ovat tuttuja tilanteet, joissa järkyttävät uutiset herättävät lapsissa pelkoa ja huolta, vaikka he eivät aktiivisesti muuten seuraisi ajankohtaisia tapahtumia. Heränneet tunteet voivat laittaa suunnitellun ohjelman uusiksi, mutta on tärkeää käsitellä asioita lasten kanssa. Esimerkiksi MLL on julkaissut ohjeita tällaisiin tilanteisiin. Moninaistuvassa yhteiskunnassa toimivan kasvattajan on syytä seurata myös muita kuin Suomen ja Euroopan uutisia. Näin voi paremmin ymmärtää mahdollisen levottomuuden syitä, joita kansainvälisesti verkostoituneissa yhteisöissä elävillä lapsilla voi olla.

Esimerkiksi terrorismiuutiset saattavat liittyä katsomusten väliseen vastakkainasetteluun. Pahimmillaan terroriteko laitetaan huhuissa islamismin piikkiin, vaikkei tällaista tietoa ole, ja joskus väitteet menevät läpi tiedotusvälineilläkin. Tällaiset uutiset saattavat johtaa keskusteluihin, joissa väkivalta nähdään jonkin uskonnon keskeisenä elementtinä. Kaikenlaiseen yleistävään keskusteluun on tärkeää puuttua. On hyvin tyypillistä aikuistenkin maailmassa, että omaan ryhmään kuuluvan henkilön ongelmallinen käytös selitetään yksilön ominaisuuksilla ja muihin ryhmiin kuuluvan henkilön ongelmallinen käytös ryhmän ominaisuuksilla. Tämä on ajattelumalli, josta on tietoisesti pyrittävä pois.

Samalla tavalla jos lasten puheissa esiintyy mahdollisesti mediasta peräisin olevia, katsomuksia leimaavia ja kärjistäviä kuvauksia, niihin on syytä puuttua. Näitä ei välttämättä tunnista, jos ei kasvattajana ole tarkastellut omia käsityksiään katsomuksista kriittisesti. Olemme saattaneet omaksua omatkin joitain katsomuksia koskevat tietomme yksinkertaistuksista tai stereotypioista. Yksinkertaistukset jäävät ehkä helposti mieleen, mutta eivät tee oikeutta katsomusten sisäiselle moninaisuudelle. 

Erityisesti negatiiviset kärjistykset voivat olla hyvin haitallisia ryhmille, joita ne koskevat, ja niin hallitsevia, että lapset ja nuoret käyttävät niitä itsekin puhuessaan omasta ryhmästään. Joitain yleisiä käsityksiä voikin horjuttaa kääntämällä erilaisia stereotypioita nurinpäin ja tuomalla lapsille tietoa niiden vastaisista eri katsomusten edustajista. ”Te siis ajattelette, että buddhalainen on aina munkki. Mutta ajatelkaapa, että N. N. on myös buddhalainen.” Jos taas lasten käsitykset jonkun katsomuksen edustajista ovat yleisesti vallitsevien stereotypioiden vastaisia, niitä voi kannustaa tai niistä voi lähteä liikkeelle: ”Aivan, muslimi voi olla pankkiiri, mutta muslimi voi olla myös kirjailija, urheilija, opettaja, muotisuunnittelija tai insinööri.”

Media siis voi rikastuttaa ja tukea katsomuskasvatusta. Samalla mediakasvatus on hyvä menetelmä käsitellä katsomuksia, ja medialukutaito on myös tärkeä katsomuskasvatuksen osa-alue. Mediasta tulevat käsitykset voivat kuitenkin tulla osaksi kasvatuksen arkea yllättäen, joten varautuminen yleistäviin ja kärjistäviin keskusteluihin on kaikkien kasvattajien asia.

Anuleena Kimanen

Anuleena Kimanen
uskonnonpedagogiikan dosentti, uskonnon ja historian didaktiikan yliopistonlehtori
Turun yliopisto

Mediakasvatusaineistoja:

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s